Puhe ammatinvalinnan 80-vuotisjuhlaseminaarissa Säätytalolla

Share |
22.08.2017

Lämpimät onnittelut 80 vuotiaalle ammatinvalinnan ohjaukselle. Nyt jos koskaan ammatinvalinnalle on tarvetta. Koulutus muuttuu, työ muuttuu ja työsuhteet ja työnteon tavat muuttuvat.

Ihmiset ovat erilaisia ja meillä kaikilla on erilaisia vahvuuksia. Ison muutoksen keskellä ei aina ole helppo löytää omaa paikkaansa.

 

Aiemmin koulutus ja ammatit olivat selkeämmin kytköksissä toisiinsa. Kun ihminen valmistui ammattiin, hän tiesi, millaisiin työtehtäviin koulutus tarjosi ammattipätevyyden. Hän tiesi mitä työtä hakea ja mistä.

 

Myös työmarkkinoiden ja työntekijöiden kohtaaminen jakautuu. Osasta työntekijöitä kilpaillaan ja osaan ei kohdistu ollenkaan kysyntää, vaikka he kuinka hakisivat työtä. Heille on rakennettava koulutuksen, kuntoutuksen ja erilaisten tukipolkujen kautta polkua työhön.

 

Työnhaun tavat ovat muuttuneet jo pitkään. Työtä on haettava sieltäkin, missä ei haeta työntekijöitä. Perinteinen keino hakea työpaikkaa on ollut vastaaminen työpaikkailmoituksiin. Nykyään työpaikka löytyy yhä harvemmin työpaikkailmoituksiin vastaamalla.

 

Sitran teettämän työelämätutkimuksen ”Uuden työn valmiudet ja reitit työelämään” mukaan alle neljäsosa suomalaisista on päätynyt nykyiseen työhönsä avointa työpaikkaa hakemalla. Oma-aloitteisuudesta ja verkostoitumisesta on tullut työelämässä lähes välttämättömiä ominaisuuksia.

 

Suomalaiset työntekijät ymmärtävät verkostoitumisen merkityksen, mutta Sitran tutkimuksen mukaan vain 6 prosenttia pitää sitä vahvuutenaan. Ujot ja rajallsemmin sosiaalisin taidoin rakennetut ihmiset uhkaavat jäädä ulkopuolelle.

 

Tehokas ja tuloksellinen työnhaku ei ole nykypäivänä helppoa. Siksi nopeasti muuttuvassa maailmassa ja työelämässä tarvitaan laadukkaita ja laaja-alaisia työvoimapalveluita, kuten TE-hallinnon psykologipalveluita.

 

Muuttuneet työmarkkinat vaativat aktiivista työvoimapolitiikkaa. Kaikki ihmiset eivät tunnista osaamistaan ja eivätkä osaa tarjota itseään työmarkkinoille. TE-hallinnon urapsykologeilla on tärkeä rooli olla tukemassa työelämän muutosvaiheissa. Työelämän nivelvaiheissa tarvitaan yksilöllisiä ratkaisuja, paneutumista työnhakijan tilanteeseen, mahdollisuuksiin ja toiveisiin.  Myös henkistä tukea tarvitaan.

 

Tässä muutoksessa

TE-hallinnon urapsykologit tukevat asiakkaita löytämään juuri heille heille soveltuvia ja toteuttamiskelpoisia työ-, koulutus- ja/tai kuntoutumisratkaisuja. Urapsykologit ovat oiva osa monialaista palvelua erityisesti muuttuvan työelämän oloissa. Palvelu on tärkeä osa muutoksen hallintaa.  Palvelu vahvistaa asiakkaiden edellytyksiä pysyä työelämässä, ennaltaehkäistä työmarkkinoilta putoamista.

 

Moni rakennemuutoksen jalkoihin jäävä työntekijä joutuu hankkimaan kokonaan uuden ammatin jopa useita kertoja työuransa aikana. Miutoksessa tarvitaan kiistatta ammattilaisten apua.

***

Työelämään vaikuttavat monenlaiset muutostrendit. Globaalitalous, digitalisaatio, 3d, robotisaatio, osaamiskilpailun kiristyminen ja työn tuottavuusvaatimusten kasvu, ym. ovat jo muuttaneet ja saattavat jatkossakin muuttaa työelämää voimakkaasti.

Suomi kuuluu korkean osaamisen maihin ja haluamme varmasti olla jatkossakin globalisaation menestyjiä. Jotta pärjäämme tässä myllerryksessä meidän on oltava muutoksen edelläkävijöitä.

Työmarkkinoiden muutostrendeistä huolimatta työnteon perusrakenteet ovat säilyneet 2000-luvulla verrattain muuttumattomina. Noin kaksi kolmasosaa kaikista työllisistä on jatkuvassa kokoaikatyössä. Määräaikaisten työntekijöiden osuus on hitusen vähentynyt, mutta jatkuvaa osa-aikatyötä tekevien työntekijöiden määrä jatkanut 1990-luvulla alkanutta kasvuaan.

Työvoiman käytön uudempana piirteenä on nollasopimusten käyttö, myös vuokratyö on vakiintunut  yhdeksi työnteon muodoksi. Ne kertovat muutostarpeista, joita työnantajilla on työvoiman käytössä. Myös itsensätyöllistäjien osuus on kasvanut nopeasti. Osa toimii yksiyritäjinä omasta vapaasta tahdostaan, osa pakon edessä alihankkijana myös aimemmalle palkkatyöantajalleen.

***

 Silppuinen työ ei sinänsä ole mikään uusi ilmiö.

Vanha sana prekariaatti on tullut kuvaamaan epätyypillisten ja silppuisten työsuhteiden kokonaisuutta. Prekaari sanana juontaa juurensa siitä, että maanviljelijän  maanvuokrasopimus oli jonkun muun taskussa. Tämä konkretisointi sopii hyvin vaikkapa nykyisiin vuokratyömarkkinoita.

Prekaaria on työ, jolla ei ole määriteltyjä pysyviä sääntöjä suhteessa työsuhteeseen, palkkaan ja työaikaan.  Määräaikaiset työsuhteet, vuokratyö, 0-työsopimukset, kehnot provisiopalkat, freelancerius, pakkoyrittäjyys... Uudella epävarmuudella on monta nimeä.

Näissä pilkotuissa töissä häviää herkästi arvostuksen ja kunnioituksen tunne, jonka johdosta työn mielekkyys saattaa kadota. Ihminen on pahimmillaan kertakäyttöinen työpanos, joka ostetaan, kulutetaan ja heitetään pois.

Toimivimmillaan ne tuovat palkkatyöksi sellaista työtä, jota muuten ei olisi tarjolla. Ne ovat tehokas ja joustava tapa käyttää työvoimaa. Parhaimmillaan ne tarjoavat työntekijällekin mahdollisuuden sovittaa opiskelua, lastenhoivaa, eläkkeleläoloa, erilaisia elämän tilanteita yhteen työn kanssa. Oleellista on että pelisäännöt ovat reilut. Ikävä kyllä työnantaja on usein se vahvempi puoli töissä työsuhteissa ja  siksi myös lainsäädännön on kehityttävä työn mukana.

Vaikka työ muuttuu, muutos ei kokonaisuudessaan ole työn huonontumisen muutosta. Monet työelämän mittarit kulkevat parempaan suuntaan.  Mutta kiistatta työelämä on monimutkaisempaa kuin vaikkapa omien vanhempieni työurat.selviytyäkseen nykyisillä työmarkkinoilla tarvitsee muutakin kuin varsinaista ammattitaitoa.

***

Joka päivä työpaikkoja kuolee ja syntyy keskimäärin 500. Työn muutos ei liity vain toimeentuloon tai työsuhteen muotoihin. Myös työn sisältö ja laatu muuttuvat. Muutos ei ole vain polarisoivaa ja noudata tiettyä trendiä. Se on kehiä, spiraaleja, vuoristorataa ja erisuuntiin repeämistä.

Moni painii voimakkaiden aikataulupaineiden keskellä. Työpäivät voivat olla aikataulullisesti kaoottisia ja pätkittyneitä. Itsestänikin tuntuu joskus, että kuumeessa kotona saa joskus paremmin töitä tehtyä kuin työpaikalla...

Moni miettii myös sitä missä työskentelen, milloin työskentelen, kenen kanssa työskentelen, millaisessa työsuhteessa ja mitkä oikeudet minulla on oman työni tuotoksiin.

On selvää, että tässä työn muutoksessa tarvitaan yhä tukea ja ohjausta, jotta erilaiset ihmiset voivat löytää itselleen sopivan työn ja toimialan.

***

Teknologian kehitys muuttaa työtä ja siitä puhutaan paljon. Pelätäänkin.

Teknologian suuria muutosloikkia on ollut ennenkin. 1900 luvulla työn tuottavuus kasvoi 15 kertaiseksi. Maatalousyhteiskunnan työpaikoista valtaosa on kadonnut ja uusia töitä tullut tilalle. harva meistä enää suostuisi muokkaamman peltoa pelkän kuokan avulla. Teknologianonnvapauttanut meitä raskaista ja yksioikoisista töistä

Nyt näyttäisi siltä, että teknologia muutosvoima vaikuttaa tuottavuuteen hitaammin. Monissa läntisissä teollisuusmaissa tuottavuuden noussu on ollut vain muutaman prosentin luokkaa. Teknologia on muuttanut työtä vähemmän kuin on oletettu. Silti tiedämme, että monet teknologiset innovaatiot tulevat muuttamaan ammatteja ja työnteon tapoja

Yhdysvalloissa arvioitiin jo 2000-luvun alussa,, että puolet työpaikoista katoaa 10-20 vuoden aikana.

Suomessa on arvioitu, että 70 prosenttisella todennäköisyydellä 10-20 vuodessa korvautuvissa tehtävissä työskentelee 36 prosenttia

Teknologian kehityksen vaikutuksen työhön tuntuu olevan kahtalainen. Ensimmäinen aalto tuo uutta teknologiaa tuotteisiin ja palveluihin. Se nostaa työn kilpailukykyä ja tuottavuutta, mutta tekee samalla osan työstä tarpeettomaksi.

Monissa asioissa palvelemme nykyisin itse itseämme. Lisäksi Globaalien raja-aitojen murruttua useita tehtäviä siirtyy ulkomaille.

Tekniikan kehityksen myötä yhä suurempi osa vaativista tehtävistä voidaan automatisoida. Tämä kehitys tekee työstä rutiiniluontoisempaa ja uhkaa monia keskivertotyöpaikkoja. Jopa vanhustenhoivassa ja terveydenhoivassa robotisaatio ja teknologia korvaa monia ihmisen tekemiä töitä. Parhaimmillaan antaa aikaa ihmisen kohtaamiseen, kurjimmillaan, tekee hoivasta kylmää ja teknistä.

Samaan aikaan huomamme, että teknologian kehitys luo uusia työpaikkoja. Sellaisia joiden olemassaoloa emme voineet kuvitellakaan muutamia vuosia aiemmin. Jos mietimme vaikkapa sosiaalista mediaa, peliteollisuutta tai ympäristöhaasteita, niin uusia ammatteja on syntynyt lukuisia.

Uutta on se, että turvallisina pidetyt ammatit muuttuvat epävarmemmiksi ja koulutettujenkin ihmisten työ epävakaammaksi. Vaikka toki koulutus on yhä paras vakuutus työttömyyttä vastaan, erityisesti jatkuva kouluttautuminen.

Moni miettii, mikä työ on pysyvää? Varmaa vastausta siihen ei ole, mutta onnhelppo uskoa, että ihmisen läsnäoloa kaivataan jatkossakin, Sosiaaliset taidot, tunteet, moraali, etiikka, luovuus ovat ihmisen alaa tulevaisuudessakin.

***

Vaikka tosin Luin Independet lehdestä, muutama viikko sitten artikkelin, jossa kerrottiin, että Facebookin käyttämät kokeilurobotit, jouduttiin sulkemaan, koska ne alkoivat kehittämään omaa kieltään, jota ihmiset eivät ymmrtäneet. Uusi englannista muotoiltu kieli oli robottien työn kannalta helpottavaa, mutta teki mahdottomaksi robotteja valvovien ihmisten työn. Robotit chattailivat ihan omalla kielellään ja kaikki projektissa olevat robotit kyllä ymmärsivät toisiaan...

 

TYÖN VAATIMUKSET

Työn osaamisvaatimukset moninaistuvat. Hauskimmassa työpaukkailmoituksessa katsottiin, että klingonin kielen osaaminen on eduksi. Star Trekkinsä katsoneet tietävät, mitä klingonin kieli on.

 

Perusammattitaidon lisäksi vaaditaan enemmän tunne-, yhteistyö-, ja kommunikaatiotaitoja. Jos ei pärjää työuran muutoksissa ja katkoksissa tai henkilökohtaisten ominaisuuksien markkinoilla, on vaarassa tipahtaa. Tämä muutos lisää ihmisten riskiä pudota työelämästä.

 

Yhteiskunnan palvelumekanismit käyvät niukkenevien resurssien ja kasvavien tarpeiden välistä taistelua. Työvoimapalveluiden on oltava aidosti asiakkaan saatavilla ja toimittava nykyistä sujuvammin. Moninaisen palvelunntarve on tunnistettava ja turvattava. Myös tulonsiirtoja koskevan lainsäädännön on muututtava tunnistamaan työelämän muutokset.

 ***

Työelämän muutos lisää riskejä syrjäytyä työelämästä

Työmarkkinoiden dynamiikka- ja joustovaatimukset kasvavat. Muutokset tuovat yksilöille lisää riskejä tipahtaa työmarkkinoiden kysynnän ulkopuolelle erilaisissa elämän nivelvaiheissa.

Vaikeassa työmarkkina-asemassa olevien ihmisten integrointi avoimille työmarkkinoille on välttämätöntä työllisyysasteen nostamiseksi. Jotta tämä on mahdollista, on työpaikkojen synnyttämisen lisäksi sosiaali- ja terveyspolitiikan, tulonsiirtojen, koulutuksen ja työvoimapolitiikan pelattava kiinteämmin yhteen.

Tekemistä on kaikille, palkanmaksajia kaikelle työlle ei löydy. Työn ja toimeentulon jonkinlainen eriytyminen saattaa olla tulevaisuutta, mutta itse yhä uskon työhön ja sitä kautta tulevaan toimeentuloon. Samalla uskon siihen, että alamme kutsua työksi asioita, joita emme tähän asti ole työnä pitäneet.

***

Työn voimakas muutos edellyttää tehokkaampia työnvälityspalveluita ja kokonaisvaltaisempaa työvoiman saatavuuteen ja rakennetyöttömyyden purkuun panostamista. 

 

Vaikka työpaikkoja syntyisi runsaasti niin samaan aikaan työn tuottavuusvaateet kasvavat ja osan ihmisten on vaikea työllistyä. Tämä edellyttää  erityisesti kaikkein vaikeimmassa asemassa olevat työttömät tarvitsevat toimivampia palvelupolkuja.

 

Hallituksen esityksessä vastuu kasvupalveluiden järjestämisestä siirtyy uudistuksessa maakunnille tilaaja-tuottajamallilla.

 

Maakunnille annetaan myös laaja harkintavalta kasvupalveluiden järjestämisestä. Maakunta vastaa mm. palvelujen tarpeen, määrän ja laadun määrittelemisestä, tuotantotavasta sekä palvelujen yhdenvertaisesta saatavuudesta.

 

 Lisäksi maakunnan tulee tuottaa viranomaistehtävänä ne palvelut, joissa on mm. merkittävää julkisen vallan käyttöä.

 

Hallituksen esityksessä maakunnalliset kasvupalvelut tulee tuottaa ns. monituottajamallilla. Maakuntien tulee sopia kasvupalveluiden tuottamisesta laissa säädetyt kriteerit täyttävien kuntien, yksityisten tai järjestöjen kanssa. Jos julkinen yhteisö haluaa toimia kasvupalveluiden tuottajana, on tuotantotoiminta yhtiöitettävä.

 

Maakunta voi tuottaa palveluja itse vain silloin, kun markkinoilta ei löydy sopivia palveluntuottajia (markkinapuute). Myös maakunnan oman palvelutuotannon on oltava yhtiömuotoista. Maakunnan velvollisuus tarkastella markkinoiden tilannetta on jatkuva.

 

Työelämä ja tasa-arvovaliokunta on käsitellyt maakunta ja kasvupalvelu-uudistusta kuulemisissa ja omana asiaan sekä soteuudistuksen yhteydessä lausunnonantajavaliokuntana.

 

Tunnetuista perustuslaillisista syistä prosessi jäi kesken eikä lausuntoa annettu. Asia on siis vielä luottamuksellinen eikä valiokunnan nuijankopautusta vaille valmista lausuntoa saa referoida julkisuudessa.

***

Itse ajattelen, että puhdasoppinen tilaaja-tuottaja malli ja pakkoyhtiöittäminen sopii huonosti vaikeimmin työllistyvien työttömien palveluihin. Tulen kaupungista, jossa tilaaja-tuottajamallia on noudatettu, mutta olemme juuri purkamassa sitä. Se opetti kustannustietoisuutta ja toi yksityisiä palveluja täydentämään julkisia, mutta samalla se toi päällekkäisiä kustannuksia ja byrokratiaa ja demokratian näkökulmasta hankalia tilanteita.

 

En varmastikaan riko suurta salaisuutta, jos kerron, että pakkoyhtiöittäminen sai voimakasta kritiikkiä valiokunnassa. Iso huoli oli myös siitä, miten viranomaistoimet ja palvelut sovitetaan yhteen ilman päällekkäistä toimintaa. Useinhan nämä asiat limittyvät toisiinsa.

 

Yksityiset yritysvetoiset palvelut sopivat osaan työllisyyspalveluja. Ostetaanhan nykyisessäkin mallissa työvoimapoliittista koulutusta ostetaan yksityisiltä yrityksiltä. Yksityiset yritykset voivat erikoistua työnvälityksessä ja siten saavuttaa syvempää asiantuntemusta kapeammilla markkinoilla. Laajan työnvälityksen alueella julkinen palvelu on osoittautunut tehokkaammaksi.

 

Itse ajattelen, että yritysvetoisuus sopii  huonosti pitkään  työmarkkinoilta poissaolleiden työnhakijoiden palveluiden tuotantoon. Se voi täydentää, mutta ainoana toimijana en usko yritysten autuaaksi tekevään voimaan.

 ***

Kuntien työllisyydenhoidon tehtävät säilyvät maakuntauudistuksessa esityksen mukaan pääosin ennallaan. Kunnat ovat lakisääteisten työllistämistehtäviensä lisäksi järjestäneet omaehtoisesti erityisesti vaikeasti työllistyvien työllisyyttä edistäviä palveluita ja palkkatuettua työtä sekä tukeneet niiden järjestämistä kolmannella sektorilla eri järjestöissä.

 

Kunnat eivät kuitenkaan voisi jatkossa tuottaa palveluita ilman pakkoyhtiöittämistä. Esimerkiksi nuorten työpajojen toimintaan yhtiömalli ei kerta kaikkiaan sovi.

Tämän valiokunta on linjannut jo aiemmin.

 

Itse toivon ja uskon, että perustuslakivaliokunnan lausunto tulee vaikuttamaan myös työvoimapalveluiden uudistukseen. Työelämävaliokunta on painottanut sitä, että järjestöillä ja kunnilla pitäisi olla oikeus tuottaa palveluita ilman pakkoyhtiöittämistä.

 

Vaikeasti työllistyvien palvelutarve on suurempi kuin työttömillä yleensä ja edellyttää monialaisia ja yhteen sovitettavia palveluita, joihin sisältyy esimerkiksi kuntoutusta, koulutusta, sosiaali- ja terveyspalveluita sekä työllistämispalveluita.

 

 Maakuntauudistuksessa kuntien vastuulla olevien sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestämisvastuu siirtyy kunnilta maakunnille. Maakunnan on hankittava palvelut kilpailluilta markkinoilta siten, että asiakas voi valita kunnan, yksityisen ja kolmannen sektorin tuottajien välillä. Uudistus vaikeuttaa kuntien mahdollisuutta tarjota tarkoituksenmukaisia palvelukokonaisuuksia vaikeasti työllistyville.

 

Uudistus tulee rakentaa kuntien ja maakuntien yhteistyön varaan. Kunnilla tulee olla enemmän autonomiaa työttömien palveluiden järjestämisessä eikä niiden oikeutta tuottaa palveluita tule rajoittaa. Kuntien ja maakuntien tulee vapaasti sopia työnjaosta kasvupalveluiden järjestämisessä. Palveluiden järjestäminen tukee kuntien elinvoimaan ja alueelliseen kehittämiseen liittyviä tehtäviä.

 

Valiokunnan keskusteluissa työvoimapalveluiden uudistuksen tavoitteeksi on otettava johdonmukainen palvelukokonaisuus, joka vastaa oikea-aikaisesti ja oikeilla palveluilla vaikeasti työllistyvien tarpeisiin. Helppo sanoa, vaikeampi toteuttaa, varsinkin, jos palvelut ovat eri yhtiöissä.

 

Oleellista on palveluohjaus, jonka avulla asiakas voi siirtyä joustavasti palvelusta toiseen kuntoutumisen edetessä.

 

Vaikeasti työllistyvien kanssa työtä tehneiden tahojen osaamista on hyödynnettävä. Järjestöt, säätiöt, työpajat ja kunnat ovat vuosien ajan kehittäneet toimintamalleja ja tukimuotoja, joiden avulla vaikeasti työllistyvien tilannetta on onnistuttu kohentamaan. Silti kaikissa järjetöissä ei ole riittävää osaamista vaikean työllisyyden palvelujutarjonnassa. En siis usko yksin järjestöjenkään autuaaksi tekevään voimana.

 

Hallituksen esityksessä palvelujen tuotannon yhtiöittämisvaatimus uhkaa vaarantaa kuntien ja järjestöjen työllistämistoiminnan jatkuvuuden eikä sovi yhteen järjestöjen työllistämisroolin kanssa.

 

Pienillä kunnilla ja järjestöillä ei ole mahdollisuuksia tai kiinnostusta toimintansa yhtiöittämiseen. Kunnalla ja kolmannen sektorin toimijoilla tulee jatkossakin olla mahdollisuus tuottaa työllistämispalveluita ja työllistää ihmisiä palkkatuella osana yleishyödyllistä tai julkista toimintaa ilman toiminnan yhtiöittämisvelvollisuutta. Uudistukset on valmisteltava huolella ja toimeenpanovaiheessa on huolehdittava, että palvelut eivät katkea uudistusta toimeenpantaessa.

 

TYP-konseptia ei saa romuttaa

 

Työllistymistä edistävä monialainen yhteispalvelu on kuntavetoinen ja lakisääteinen toimintamalli, jossa kunta, Kela ja TE -palvelut yhdessä arvioivat työttömien palvelutarpeet, suunnittelevat työllistymisen edistämiseksi tarkoituksenmukaiset palvelukokonaisuudet sekä vastaavat työllistymisen edistämisestä ja seurannasta.

 

TYP-toiminnan jatkumista ei saa vaarantaa. Monialainen palvelu toimii parhaiten, kun eri ammattialojen edustajilla on aidosti yhteinen palvelupiste, jossa työtön voi asioida ja saada palvelut yhdeltä luukulta. Pelkkä toive ei edes laki monialaisesta palvelusta ei synnytä aitoa monialaista palvelua, jos toimijat ovat eri yritysten ja erilaisten tulostavoitteiden piirissä.

 ***

Työhallinnon tehtävä on auttaa ihmisiä ryöelämän muutoksessa.

 

Jos hallituksen uudistus toteutuu sellaisenaan, työhallinnon henkilöstö joutuu itse entistä suurempaan myllerrykseen.

 

Erityinen huoli kohdistuu TE-toimistojen henkilöstön tulevaisuuteen. Henkilöstöä on koskenut viime aikoina useat peräkkäiset muutokset. Ja aliresursointi on ilmeistä. Nyt esitetyssä mallissa valtaosa henkilöstöstä menettää työpaikkansa ja joutuu siirtymään yksityisten palvelutuottajien palvelukseen tai perustamaan itse tuotantoyhtiön.

 

Kyseessä on valtaisa yksityistämisprojekti. Liiketoimintamahdollisuuksia syntyy, mutta syntyykö kaikkialla tarvittavaa liiketoimintayarjontaa?

 

Te-hallinnon palveluissa viranomaistoiminnot ja palvelut limittyvät toisiinsa, jonka vuoksi on tarkkaan valmisteltava julkisen viranomaistoiminnan ja yksityisten palvelutuottajien rajapintoja. hankintaosaaminen. Nousee arvoon arvaamattomaan.

 

Maakuntien edellytykset järjestää palveluja vaihtelevat. Uhkana on, että palveluja ei ole valtakunnan tasolla määrällisesti ja laadullisesti yhdenvertaisesti saatavilla. Markkinaehtoisessa kilpailussa tiheämmin asutetut asutuskeskukset todennäköisesti houkuttelevat tuottajia paremmin kuin harvaanasutut alueet. Näin asiakkaiden valinnanvapaus voi tiheästi asutuilla seuduilla muodostua syrjäseutuja laajemmaksi. Uudistuksen edetessä on huolehdittava palvelujen fyysisestä saatavuudesta koko maassa.

 

Palveluiden saatavuuden näkökulmasta riskiasemassa ovat kaikkein heikoimmassa asemassa olevat henkilöt, jotka ovat syrjäytymisvaarassa tai jo syrjäytyneet, ja joilla lisäksi on monen samanaikaisen palvelun tarve sekä sosiaali- ja terveydenhuollossa että työvoimapalveluissa. Yhtiömalli vaikeuttaa palveluiden integraatiota.

 

Sosiaali- ja terveydenhuollon ja työvoimapalvelujen nykyisillä asiakkailla on usein monialainen palvelujen yhteensovittamisen tarve. Näitä koordinoi nykyisen lainsäädännön mukaan sosiaalialan ammattihenkilö. Jos valinnanvapauslainsäädäntö koskee laajasti sekä sosiaali- ja terveydenhuollon palveluja ja työvoimapalveluja, vaarana on, että maakunnan palvelujärjestelmä pirstoutuu entisestään, eikä yksittäisellä asiakkaalla ole mahdollisuutta hahmottaa, minkä palvelun hän valitsee.

 

Uhkana on, että uudistus johtaa tilanteeseen, jossa kukaan ei kanna kokonaisvastuuta kaikkein vaikeimmassa tilanteessa olevista kansalaisista. Tämän vuoksi työelämävaliokunta on korostanut sitä, että kuntien halukkuus kantaa kokonaisvastuuta vaikeimmin työllistyvien palveluista on otettava uudistuksen uudelleen valmistelussa huomioon.

 

Palvelujärjestelmän tulee olla selkeä ja kansalaisten hahmotettavissa sekä palvelut helposti saatavilla, jotta mahdollisuudet päästä oikeisiin palveluihin oikea-aikaisesti turvataan. Palvelujärjestelmän selkeyden lisäksi kansalaisten palveluohjauksella ja palvelumuotoilulla on suuri merkitys. Siksi järjestäjän ja tuottajan erottaminen kategorisesti vaikeuttaa kokonaisvastuuta.

 

Usein käy niin, että muutoksia on helppo linjata, kun tuntee vain osan todellisuudesta. Kuitenkin jokaisessa työssä muutoksen parhaita agentteja ovat työntekijät itse. He tekevät muutokset, ei laki, ei ohjeistukset, ei laatikkoleikit.

 

Työnmuutoksessa ja digitalisaatiossa onkin osattava yhdistää teknologian tuomat mahdollisuudet erilaisten  ihmisten tarpeisiin. Vaikkapa julkisissa sähköisissä palveluissa historiamme on hallinnon palveleminen ja sen tarvitseman tiedon kerääminen. Tulevaisuudessa fokuksen on oltava ihmisen auttaminen ja hänen tarpeensa.

 

Oikein hyvää seminaaria teille kaikille.

 

 

11.10.2017Aktiivimalli lyö kasvoille pitkäaikaissairasta työtöntä
07.10.2017Liikesalaisuus jyrää, yhteys ammattiliiton juristiin saattaa tulla rikokseksi
23.09.2017Eriarvoisuutta voi lisätä tai ehkäistä
07.09.2017Mahdollisuus tekee sankarin
05.09.2017Oikeudet ja vastuut työmarkkinoilla
30.08.2017Kadonneet alushameet
22.08.2017Puhe ammatinvalinnan 80-vuotisjuhlaseminaarissa Säätytalolla
22.08.2017Muuttuneet työmarkkinat vaativat aktiivista työvoimapolitiikkaa ja laadukkaita työvoimapalveluita
12.08.2017Budjettiriihen katse lapsiperheisiin
28.07.2017Työllisyyden vahvistaminen vaatii toimivaa asunto- ja liikennepolitiikkaa

Siirry arkistoon »