Kadonneet alushameet

Share |
30.08.2017

Päiväkotivierailulla mieleen tuli työkokemukseni päiväkodissa. Ryhmääni tuli kaksi uutta lasta. Toinen ikävöi kotiin. Itku oli herkässä ja turvallinen olo vain hoitajan sylissä. Toinen viihtyi ensihetkestä. Haasteena oli unirytmi. Poika nukahti ulos mennessä. Minun tehtäväni oli vahtia, ettei pikkuinen nukahtanut hankeen.

Lapsiin liittyvän sanan voima nähtiin, kun SDP:n puheenjohtaja puhui paremmasta perhepolitiikasta. Kolme asiakeskeistä yritystä ei poikinut riviäkään julkisuuteen. Sana synnytystalkoot räjäytti somekeskustelun ja -raivon.

 

Nainen ei ole synnytyskone eikä lapsia tehdä talkoilla isänmaan talouden vuoksi. Ei. Silti taisi mennä lapsi pesuveden mukana. Suomessa syntyy vähemmän vauvoja kuin aikoihin. Miksi? Kysymystä on syytä pohtia huolella.

Lastenhankintaan liittyviä motiiveja ja rakenteita tutkineiden Juhani Pekkolan ja Olli Lehtosen mukaan suomalaiset toivovat 1,5-kertaista lapsilukua toteutuneeseen nähden. Ihmisten unelmat lapsien lukumäärästä eivät toteudu. Miksi? Syitä on varmasti monia.

 

Työelämän vaikutus on kuitenkin kiistaton. Moni haaveilee lapsesta, mutta jos työtä ei ole tai työ on hyvin epävarmaa, haavetta ei toteuteta. Nuoret aikuiset jäävät odottamaan parempia aikoja. Kun lapsia hankitaan myöhemmällä iällä, määrä jää ehkä alhaisemmaksi kuin vanhemmat olisivat toivoneet. Turvallisessa työssä olevat toteuttavat todennäköisemmin lapsihaaveensa.

Lapsiperheet vastaavat kyselyissä, että he toivoisivat käytettävän enemmän veroeuroja laadukkaaseen päivähoitoon, kouluun ja terveydenhuoltoon.

 

Politiikalla ei voi eikä pidä päättää perheiden lapsilukua, mutta yhteiskuntapolitiikan keinoin voidaan luoda olosuhteet, joissa ihmiset voivat helpommin saada toivomansa määrän lapsia.

Kaikki eivät halua lapsia ja sitä pitää kunnioittaa. Kaikki eivät saa lapsia, vaikka haluaisivat, heitä pitää auttaa jos se on mahdollista, jos ei, niin tukea. Perheillä on oikeus valintoihinsa.

 

Hyvinvointivaltion kestävyydelle työllisyydellä ja lapsiluvulla on merkitystä. Jotta Suomi voisi olla hyvinvointivaltio, mieluummin parempi hyvinvointivaltio tulevaisuudessa, yhteiskunnan on viisasta tukea perheitä heidän toiveissaan.

Tarvitsemme yksilölliset ja joustavat perhevapaat, jotka tukevan isän jäämistä hoitamaan lasta. Samalla tuemme äitien urakehitystä ja palkkatasa-arvoa sekä ennen muuta lapsen oikeutta isän aikaan. Vanhempien kasvatustyötä tulee tukea laadukkaalla nykyistä edullisemmalla varhaiskasvatuksella.

 

Suomessa on laadukas varhaiskasvatus. Työhönsä sitoutuneet ammattilaiset tekevät parhaansa, kunhan päättäjinä pidämme huolen terveistä tiloista ja riittävistä henkilöresursseista. Myös lapsiperheiden köyhyyttä on vähennettävä. Työ ei aina auta pois köyhyydestä.

Kansanedustajien päiväkotivierailuilla oli toiveena, että edustajat lukevat lapsille lapsuutensa satukirjaa. Muistelin omia lempisatujani ja totesin, että taitavat olla K-12. Niinpä valitsin yhden tyttäreni lapsuuden lempikirjoista, joka kertoi isoäidin kadonneista alushameista. Taisivat siitä tykätä nykyiset eskarit.

11.10.2017Aktiivimalli lyö kasvoille pitkäaikaissairasta työtöntä
07.10.2017Liikesalaisuus jyrää, yhteys ammattiliiton juristiin saattaa tulla rikokseksi
23.09.2017Eriarvoisuutta voi lisätä tai ehkäistä
07.09.2017Mahdollisuus tekee sankarin
05.09.2017Oikeudet ja vastuut työmarkkinoilla
30.08.2017Kadonneet alushameet
22.08.2017Puhe ammatinvalinnan 80-vuotisjuhlaseminaarissa Säätytalolla
22.08.2017Muuttuneet työmarkkinat vaativat aktiivista työvoimapolitiikkaa ja laadukkaita työvoimapalveluita
12.08.2017Budjettiriihen katse lapsiperheisiin
28.07.2017Työllisyyden vahvistaminen vaatii toimivaa asunto- ja liikennepolitiikkaa

Siirry arkistoon »