Lapset ansaitsevat parempaa

Share |
10.03.2018

Lapsen elämän turvallinen alkupolku on koko yhteiskunnan kannalta paras tasa-arvoteko.

YK:n lapsen oikeuksien sopimus lähtee kolmen P:een politiikasta. Provision, Protection ja Participation. Hieman mutkia oikoen: Panostus, Puolustus ja Porukka. 

Panostus on riittävien voimavarojen osoittamista lapsille ja lapsiperheille. Kyse on resursseista kokonaisuutena. Aika on resurssi.

Isien ja äitien tiukka kiinnittyminen työhön tuo toimeentuloa, mutta haastaa perheen yhdessäoloaikaa. Perhevapaauudistusta tarvitaan kipeästi tasa-arvoisemman vanhemmuuden tueksi. Uudistuksen työllisyyshyöty olisi silkkaa bonusta, ei itseisarvo.

Työssäkäyvistä pienten lasten vanhemmista lähes kolmasosa kokee olevansa liian vähän lasten kanssa. Työn ja perheen yhteensovittaminen on haastava palapeli, mutta siitä on iloa ja tukea. Ansiotyössä olevat äidit tuntevat jaksavansa paremmin lasten kanssa.

Kokemukset ajan puutteesta lasten kanssa ovat raportin mukaan ennemmin vähentyneet kuin lisääntyneet, vaikka tosiasiallinen yhteinen aika lasten kanssa on vähentynyt. 

Tämä pistää pohtimaan, miksi näin? Ei saa olla niin, että ihmisen elämä joustaa aina vain työn ehdoilla. Työn on joustettava perheen, erityisesti lasten tarpeiden ehdoilla.

Puolustus merkitsee lasten oikeutta erityiseen suojeluun ja hoivaan. Lapset tarvitsevat aikuisia suojelemaan itseään ja puolustamaan riittäviä palveluja. Lapsuus on suora lähetys, se ei voi odottaa. 

Porukka kuvaa lasten oikeuksia osallistua heitä itseään ja yhteisöjään koskeviin asioihin. Olipa kyse varhaiskasvatuksesta, koulusta tai vapaa-ajasta. 

Suomi elää murroskautta. Syntyvyys on alle väestön uusiutumisen. Osaamistaso ja oppimistulokset ovat laskussa. Liian moni jokaisesta ikäluokasta jää vaille tyydyttävää asemaa koulutus- ja työmarkkinoilla. Terveyserot ovat jo toisen asteen opiskelijoiden kesken suuret.

Lapsiperheiden pienituloisuuden kasvu, velkaantuminen, vanhempien kokemukset ajanpuutteesta ovat esimerkkejä, jotka edellyttävät yhteiskunnalta rakenteellisia toimenpiteitä. Hyvinvointivaltio alisuoriutuu, ellei se kykene tasoittamaan elämän lähtökohtia. 

Onko meillä malttia ”sijoittaa” lapsiin riittävästi aikaa, rahaa ja energiaa? Vielä tärkeämpää on kysyä, onko meillä sydäntä ja älyä, aikaa ja taitoa pitää hyvää huolta lapsista? Nämä kysymykset esittää lapsiasianvaltuutettu Tuomas Kurttila raportissaan.

Sana sijoittaa on talouden kieltä. Hyvä sijoitus tuottaa voittoa, mutta lapsuudella on itseisarvo sinällään. Jokaisella lapsella on oikeus hyvään huolenpitoon. Lapsen ei tarvitse ansaita huolenpitoa. Se kuuluu hänelle.

Suomen taloudellinen kehitys riippuu inhimillisen ja sosiaalisen pääoman laadusta, siksi lasten hyvinvointi on paras sijoitus myös talouden näkökulmasta. 

Lapsuuteen sijoittaminen tarkoittaa vanhemmille riittävää toimeentuloa, aikaa ja mahdollisuutta olla lasten kanssa. Lapselle yhteiskunnan on turvattava hyvätasoinen varhaiskasvatus, koulu ja mahdollisuus harrastaa.

16.10.2018People are getting richer as the planet is getting poorer
03.10.2018Miksi toimeentulotukimenot kasvavat, vaikka työttömyys alenee?
05.09.2018Filatov: Sukupuolisokeasta budjetoinnista siirryttävä tasa-arvoisempaan talouteen
02.09.2018Puhe Reumayhdistyksen 70-vuotisjuhlassa Jyväskylässä 1.9
30.08.2018SDP:n Filatov: Symbolisia korjauksia työllisyyden parantamiseksi
23.08.2018Kuinka tehdä mummoa puhuvia digipalveluita?
06.08.2018Digivaje kurottava umpeen
06.08.2018Puhe Hakkapeliitta-tapahtumassa 5.8.2018
17.07.2018Houston, we have a broblem
03.07.2018Isoveli valvoo - vaatii raportointia, mutta vähentää työttömän palvelua

Siirry arkistoon »