Tarjan puhe Kuulas-festivaaleilla lasten teatteritapahtumassa

Share |
28.05.2018

*muutokset puhuttaessa mahdollisia

On mukavaa olla mummo, kun pääsee teatteriin lapsen lapsen kanssa. Tulee lähdettyä.

Kävisimme teatterissa mielellään useimminkin, mutta lapsille esityksiä ei ole riittävästi. Näin pohti eräs ystäväni, kun pitkästä aikaa tapasimme.

Nyt täällä Kuusankoskella ja Kouvolassa on ainakin esityksiä riittävästi. Taidetta ja kulttuuria moneen makuun. Tänä vuonna Kuulaksessa seikkaillaankin monenlaisen musiikkiteatterin mukana.

Teoksissa kuuluvat Palefacen räppi,teatteriopiskelijoiden rokki ja perinteiset lastenlaulut, jotka yhdistävät eri sukupolvia.

Touhukkaissa työpajoissa lapset pääsevät myös itse toteumamaan omia mielikuvitusmaailmoitaan.

Koululaisille tehtyyn harrastuskyselyyn on vastannut kahden vuoden aikana noin 200 000 koululaista: 64% koululaisista oli kiinnostunut osallistumaan ainakin viiteen eri taiteen ja kulttuurin harrastukseen.

Liikunnalliset harrastukset jäivät hieman taiteen ja kulttuurin suosiosta.

Teatteri on kuitenkin siitä loistava harrastus, että siinä yhdistyvät monenlaiset eri taiteenalat: musiikki, kuvataide, tanssi ja kirjallisuus.

Myös alakoululaisista 1-6 luokkalaisista yli 80 prosentilla oli harrastus, josta itse pitää. Ne, jotka eivät olleet löytäneet itselleen sopivaa harrastustasta sanoivat syyksi tarjonnan, hinnan, itselle sopimattoman ryhmän, kavereiden puutteen, välimatkan ja vaativuuden.

Harrastusten merkityksellisyys ei ole vain yksilökohtainen. Eriarvoistumiskehityksen pysäyttämisessä kulttuurielämän kehittäminen ja moninaisuuden tukeminen on tärkeää. Se antaisi meille yhden keinon lisää tarttua lasten jo varhaisuudessa syntyvään syrjäytymiskehitykseen.

Luovuuteen kannustaminen taas kehittää innovatiivista ajattelua ja rohkeutta. Jokainen meistä tarvitsee luovia ratkaisuja silloin, kun asiat omassa elämässä menevät solmuun.

Suomi tarvitsee luovia ratkaisuja selvitäkseen tulevaisuudessa. Työväen näyttämöiden liitto uskoo teatterin voimaan läpi ihmisen elämänkaaren.

Tänään ei ohjelmistoa ole rakennettu ihan vauvasta vaariin tai muksusta mummoon periaatteelle, vaan lasten ja nuorten maailmassa. Kuljemme vauvoista someen, rockista räppiin.

Tämän kertaisessa festivaaliohjelmassa meillä on mukana myös vauvateatteria, joka on uudempi tulokas teatterimaailmassa.

Olemme jo muutaman kerran aiemminkin päässeet täällä Kuulaksessa näkemään, miten pienistä pienin yleisö taiotaan mukaan teatterin ihmeelliseen maailmaan.

Somen maailma on myös ihan omansa. Todellisessa elämässä se nielee ihmisen herkästi kokonaan. Täällä voimme teatterin avulla pohtia, miten sen maailman kanssa pärjätä.

"Ei kulttuuri ole mikään jälkiruoka, kaunis torttu, vaan jokapäiväistä leipää. Mitä enemmän sitä on, sen helpompi meidän on elää. Taide jollain tavoin pitää meidät koossa, ilman sitä leijailisimme sinne tänne. Luulisin." Bo Carpelan

 
16.10.2018People are getting richer as the planet is getting poorer
03.10.2018Miksi toimeentulotukimenot kasvavat, vaikka työttömyys alenee?
05.09.2018Filatov: Sukupuolisokeasta budjetoinnista siirryttävä tasa-arvoisempaan talouteen
02.09.2018Puhe Reumayhdistyksen 70-vuotisjuhlassa Jyväskylässä 1.9
30.08.2018SDP:n Filatov: Symbolisia korjauksia työllisyyden parantamiseksi
23.08.2018Kuinka tehdä mummoa puhuvia digipalveluita?
06.08.2018Digivaje kurottava umpeen
06.08.2018Puhe Hakkapeliitta-tapahtumassa 5.8.2018
17.07.2018Houston, we have a broblem
03.07.2018Isoveli valvoo - vaatii raportointia, mutta vähentää työttömän palvelua

Siirry arkistoon »