Amis-uudistus kaipaa viilaamista

Share |
23.05.2017

Työttömyyden mustassa tunnelissa näkyy vihdoin hieman valoa. Hieno juttu! Työllisyyden paraneminen perustuu pääosin työmarkkinajärjestöjen neuvottelemaan kilpailukykysopimukseen ja kansainväliseen talouden kasvuun. 

Uudet työpaikat tarvitsevat uutta osaamista. Yhä enemmän puhutaan kohtaanto-ongelmista. Siitä, että työ ja tekijä eivät löydä toisiaan. Kohtaanto-ongelmat eivät ratkea kepittämällä työttömiä, vaan paremmalla työnvälityksellä ja koulutuksella. Asunto-ja liikennepolitiikalla on tärkeä rooli.

Hallituksen työllistämispolitiikka on ollut laiskaa. Puheissa haaveillaan Tanskan aktivoivasta mallista, mutta sitä ei rakenneta hallituksen suunnittelemilla panostuksilla. Suomessa yhdellä TE-toimiston virkailijalla on keskimäärin yli 280 asiakasta. Tanskassa 14. Ladan hinnalla ei saa mersua. 

Työmarkkinoiden rakennemuutos on nopeaa ja siksi on järjetöntä, että kouluttautumismahdollisuuksia ajetaan alas. 

Työssä olevien tai työttömien ihmisten kouluttaminen ei ole hallituksen suosikkilistalla, vaikka juuri sillä turvataan osaavan työvoiman saatavuutta. Koulutuksen  ja  työttömyyden  sekä  koulutuksen  ja työttömyyden  pituuden  välillä on yhä voimakas  kytkös. Suomi uhkaa jäädä jälkeen osaavista yhteiskunnista monella mittarilla.

Ammattikoulutuksen uudistamisessa on paljon hyviä elementtejä. Siinä pyritään työelämäläheisempään koulutukseen. Mutta kykenevätkö työpaikat lopulta vastaamaan siihen haasteeseen, että iso osa koulutuksesta tapahtuu työelämässä? Eivät ilman riittävää tukea.

Synnyttääkö rahoitus oppilaitoksille houkutuksen kouluttaa vain vahvimpia opiskelijota? Eduskunnan asiantuntijakuulemisissa on noussut esiin pelko, että kaikkein heikoimmassa asemassa olevien nuorten asema heikkenee, vaikka tavoitteet ovat päinvastaiset.

Lisäksi ammatillinen tutkintoon tähtäävä työttömien koulutus integroidaan opetus- ja kulttuuriministeriön valtionosuuspohjaiseen koulutukseen. Uudistus jäykistää koulutuksen hankintaa. Riskinä on, että kouluttamattomien aikuisten kouluun pääsy hankaloituu.

Ammatillisen koulutuksen uudistus  painottaa nuoria. Tämä on hyvä asia, mutta kun samaan aikaan koulutusresursseja leikataan, säästö kohdentuu juuri niihin aikuisiin, jotka kipeimmin kaipaisivat koulutusta. Tällä logiikalla ei työllisyysaste nouse.

Työvoimapoliittisen koulutuksen näkökulmasta riskinä on myös se, että koulutustarjonta jakautuu alueellisesti, siten että se ei palvele korkean työttömyyden alueita eikä riittävästi alueita, joissa työvoiman kysyntä kasvaa. 

Koulutuksen reagointikyky rakennemuutoksiin heikkenee. Rahat jaetaan jatkossa vuosittain. Nykyjärjestelmä on pystynyt nopeasti ohjaamaan koulutusresurssia rakennemuutospaikkakunnille ja isojen investointien alueille. Tätä joustavuutta ei saisi integraatiossa tuhota.

Työvoimakoulutuksessa on voitu ostaa opiskelijan tukipalvelua, koska opiskelijoiden joukossa on erityisryhmiä mm. maahanmuuttajat ja muita erityisryhmiä. Tarve tukeen kasvaa, mutta resurssi vähenee.

Suomella ei ole varaa päästää yhtäkään nuorta eikä nuorta aikuista tippumaan koulutuksesta. Päinvastoin. Ammattikoulutusuudistusta on vielä viilattava, jotta pidetään kaikki mukana.

17.07.2018Houston, we have a broblem
03.07.2018Isoveli valvoo - vaatii raportointia, mutta vähentää työttömän palvelua
21.06.2018Lapsuus on suora lähetys
06.06.2018Herra se on herrallakin - perustuslaki hallituksella
30.05.2018Tiedote: Kotisivukoneen GDPR-päivitys
28.05.2018Monenko pisteen asiakas olen?
28.05.2018Työnvälitys mullistuu, jos maakunnat toteutuvat
28.05.2018Työllisyys ei parane työsuhdeturvaa heikentämällä
28.05.2018Tarjan puhe Kuulas-festivaaleilla lasten teatteritapahtumassa
11.04.2018Romanien koulutus on tie yhdenvertaisuuteen

Siirry arkistoon »