Meillä on hitaasti hiipiviä kriisejä ja ryminällä päälle tulevia.
Tilannetta voi kuvata tutulla sammakko kattilassa -esimerkillä. Jos sammakon laittaa kylmään kattilaan ja hellan päälle, sammakko kiehuu kuoliaaksi. Jos sammakko tiputetaan kiehuvaan veteen, se loikkaa pois.
Ukrainan sota on kiehuva vesi. Riskinä on, että iImastonmuutos ja luontokato on kylmä kattila kuumenevalla hellalla. On osattava hypätä pois silloin kun vielä pystyy. Siksi tarvitaan kunnianhimoisempi ilmastolaki, joka toimii vahvana ohjauskeinona ilmastopolitiikalle.
Lakiin pitää kirjata hiilineutraaliustavoite ja konkreettiset välitavoitteet sen saavuttamiseksi. Sitova hiilineutraaliustavoite on paras ohjauskeino Suomen ilmastopolitiikalle. Samalla se tarvitsee tuekseen välitavoitteita sekä näkemyksen pidemmästä, vuoteen 2050 asti ulottuvasta tavoitteesta. Kuntien ja alueiden ilmastotyötä pitää vahvistaa.
Suomi on osana Euroopan unionia sitoutunut Pariisin ilmastosopimukseen. Tavoite edellyttää pitkän aikavälin ilmastotoimien rakentamista siten, että EU:n hiilineutraalius saavutetaan sosiaalisesti, taloudellisesti ja ekologisesti kestävällä tavalla ennen vuotta 2050.
Muutos ei tapahdu hetkessä. Siksi on pidettävä kiinni vuodelle 2030 asetetusta välitavoitteesta eli vähintään 55 prosentin päästöalenemasta.
Tavoite ei ole mahdoton, koska esimerkiksi VTT:n raportissa arvioitiin, että vuodelle 2030 esitettävän 60 prosentin päästövähennystavoitteen vaikutukset kansantuotteeseen ovat monilta osin positiivisia. Tämän jälkeen tilanne hankaloituu ja kansantuotteen arvellaan olevan reilun prosentin perusskenaariota pienempi.
Esityksessä asetettava 60 prosentin päästövähennystavoite vuodelle 2030 voidaan silti nähdä perusteltuna talouden kannalta, sillä on havaittu, että jo keskipitkän aikavälin tiukka ilmastotavoite vauhdittaa tarvittavaa yhteiskunnan rakennemuutosta kohti hiilineutraaliutta.
Osa ihmisistä ajattelee, että korona ja Ukrainan sota antavat meille luvan viivyttää ilmastotoimia. Ikävä kyllä asia on päinvastoin. Venäjän hyökkäys lisää tarvetta fossiilisista polttoaineista irtautumiseen ja vihreään energiamurrokseen.
Ikävä kyllä ilmastopolitiikasta ei ole yhteistä ymmärrystä ja jouduimme tänään eduskunnassa äänestämään asiasta. Esimerkiksi perussuomalaiset vaativat vastalauseessaan, että ilmastopolitiikkaa pitää löysentää.
Ilmastolaki ohjaa kehitystä oikeaan suuntaan, mutta ei välttämättä niin lyhyellä aikavälillä kuin mitä Venäjän energiasta irtautuminen nykyisessä tilanteessa edellyttää. Venäjä-toimet on rakennettava erikseen, mutta niiden on kuljettava samaan suuntaan.
Ilmastopolitiikassa on tärkeää, että kun ratkaisuista päätetään on etsittävä ratkaisuja, jotta ilmastotoimien kustannukset jakautuvat maksukyvyn mukaan ja jotta tulotasosta riippumatta kaikilla on mahdollisuus ilmastoystävälliseen elämäntapaan. Tässä emme ole riittävästi onnistuneet.
Tarvitsemme uusien teknologioiden käyttöönottoa, uusia investointeja ja riittäviä TKI-panoksia yrityksiltä ja yhteiskunnalta. Kannattaa muistaa, että ilmastotoimet edistävät innovaatioita ja kasvattavat vientipotentiaaliamme. Tämä taas tekee hyvää kilpailukyvyllemme. Jos olemme edelläkävijöitä puhtaiden ja vähäpäästöisten ratkaisujen kehittämisessä ja käyttämisessä, se luo meille kilpailuetua.
Jotta ilmastotoimia voidaan tehdä kestävällä tavalla, niillä on oltava kansalaisten hyväksyntä. Siksi meidän on pyrittävä varmistamaan, ettei ilmastopolitiikka vaikuttaisi kielteisesti työllisyyteen tai lisäisi eriarvoisuutta tai tuloeroja. Tämä on helpommin sanottu kuin tehty.
En kuitenkaan epäile ettemmekö kykenisi siihen uudistamalla verotusta ja sosiaaliturvaa. Olemmehan osanneet aikanaan rakentaa peruskoulun, sosiaaliturvan ja kansanterveyttä edistävän terveydenhuollon.
Reilussa siirtymässä on tärkeää, että murroksesta aiheutuvat vaikutukset huomioidaan paitsi eri toimijoiden näkökulmasta, myös nykyisten ohella tulevien sukupolvien oikeuksien näkökulmasta. Suomalainen eläkejärjestelmä on hyvä esimerkki tällaisesta mallista.
